Suomalainen maatalous on kovassa paikassa. Monella tilalla mietitään nyt tarkkaan, miten kasvavista laskuista selvitään ja kannattaako tulevaisuuteen vielä investoida. Nuoren viljelijän pitäisi puolestaan uskaltaa ottaa kotitila jatkettavakseen.
Näihin kysymyksiin politiikan pitäisi antaa uskoa.
Ennen vaaleja nykyiset hallituspuolueet lupasivat uhmakkaasti tekevänsä maatalouspolitiikan suunnanmuutoksen. Kustannuksia ei pitänyt kansallisin päätöksin nostaa. Byrokratiaa piti purkaa ja viljelijän asemaa ruokaketjussa parantaa.
Nyt hallituskautta on kulunut kolme ja puoli vuotta. On syytä katsoa, mitä on saatu aikaan.
Suomen maatalouden kannattavuus on EU:n heikointa. Polttoaineen, lannoitteiden ja energian kallistuminen syö tilojen taloutta, jonka itsekin viljelijänä näen arjessani.
Tämä ei voi olla se suunnanmuutos, joka viljelijöille luvattiin.
Hallituksen ei tulisi lisätä maatalouden kustannuksia omilla päätöksillään. Traktorin tankki on täytettävä ja eläimet ruokittava. Viljelijä ei voi jättää laskuja maksamatta. Hän ei voi myöskään ilmoittaa, että nyt maidosta, lihasta tai viljasta on maksettava enemmän.
Siinä on suomalaisen viljelijän ongelman ydin.
"Tämä ei voi olla se suunnanmuutos, joka viljelijöille luvattiin."
Ruoan hinta on noussut, mutta liian pieni osa euroista päätyy ruoan tuottajalle. Kilpailulain uudistamista on odotettu koko vaalikausi. Hallitus lupasi tarttua asiaan, mutta työ on edelleen kesken.
Nyt tarvitaan päätöksiä, jotka näkyvät tilan pankkitilillä. Keskusta on esittänyt helpotuksia energiakustannuksiin, tuotantorakennusten kiinteistöveron määräaikaista poistamista sekä toimia ruokaketjun oikeudenmukaistamiseksi.
Oma ruoantuotanto on Suomelle järkäleasia. Kannattava maatila on huoltovarmuutta, työtä ja elämää maaseudulle.
Viljelijä tekee oman osansa joka päivä. Satoi tai paistoi.
Suomalainen viljelijä ansaitsee parempaa. Uskon suomalaiseen ruoantuotantoon, mutta politiikan on muututtava.
Meistä jokainen voi vaikuttaa asiaan omalta osaltaan ostamalla kaupasta joutsenlipulla merkittyä ruokaa.